top of page

Johan Fredrik Aminoff

Johan Fredrik Aminoff

Johan Fredrik Aminoff - Johan Albert Ehrenström - Gustav Mauritz Armfelt

yhdessä taas  2 elokuuta 1803

Fredrik Aminoffin ja Maria Elisabeth Rotkirchin poika, Johan Fredrik Aminoff,  syntyi 26.1.1756 Riilahdessa Bromarvissa. Seitsemänvuotiaana Johan Fredrik kirjoitettiin vapaaehtoiseksi Uudenmaan raakunarykmenttiin, niin kuin hänen isänsäkin aikanaan oli kirjoitettu. 1699-1670 Johan Fredrik opiskeli Åbo Akademiassa, kunnes hän 31.3.1770 pääsi kuningas Aadolf Fredrikin paašiksi. Johan Fredrik muutti Tukholmaan ja toimi kuninkaan paašina tämän kuolemaan asti 12.2.1771, jolloin hän jatkoi samassa tehtävässä kuningas Kustaa III:n luona 25.9.1772 asti.

Johan Fredrik tuli siis hyvin nuoressa iässä  kuningas Kustaa III:n hoviin, ja häntä alettiin pian pitämään kuninkaan innokkaimpana kannattajana. Seuraavina vuosina hänen uransa eteni hyvin nopeasti. Vuodesta 1772 hän toimi aliadjutanttina leskikuningattaren henkirykmentissä. Maaliskuun alussa vuonna 1773 hänet ylennettiin vänrikiksi ja hänet siirrettiin kuninkaan Henkikaartiin, missä hän saman vuoden lopussa nimitettiin adjutantiksi. Vuonna 1774 hänet nimitettiin myös   Ruotsin Kuninkaallisen Musiikkiakatemian jäseneksi. Vuonna 1775 Johan Fredrik sai ylennyksen luutnantiksi, vuonna 1777 armeijankapteeniksi. Vuonna 1776 Johan Fredrik osallistui Ekolundin turnajaisiin Kustaa III:n adjutanttina. Seuraavana vuonna hän osallistui turnajaisiin Aadolf Fredrikin torilla Tukholmassa – ja voitti. Kuningatar  luovutti kultamitalin voittajalle. Johan Fredrik sai useita erikoistehtäviä kuninkaalta. Muun muassa hän vuonna 1778 tehtäväkseen otti vastaan Braunschweigin prinssi Ferdinandin saattaakseen hänet kuninkaan luo Malteshorniin. Samankaltainen tehtävä annettiin myös Johan Fredrikille vuonna 1780, jolloin hän vastaanotti Holsteinin prinssi Peterin ja saattoi hänet ensin Tukholmaan, ja sitten takaisin Kööpenhaminaan. Johan Fredrik jatkoi ylenemistä sotilasarvoissa. Vuonna 1781 hänet ylennettiin henkikaartissa alikapteeniksi, ja seuraavana vuonna hänet ylennettiin kapteeniksi omalla komppanialla. Vuonna 1787 hän oli jo edennyt yliluutnantiksi ja sivustan kenraaliadjutantiksi. Samana vuonna hän seurasi Kustaa III:a päivystävänä kaartinkapteenina tämän matkustaessa Suomeen.

Johan Fredrik osallistui myös Kustaa III:n sotaan venäläisiä vastaan vuonna 1788-1790. Syksynä vuonna 1788 ruhtinas Kaarle lähetti hänet Göteborgiin luovuttamaan salaisia tietoja kuninkaalle. Siltä hän palasi muun muassa valtuuksella määrätä Viaporin (Suomenlinnan) iso laivasto Karlskronaniin. Sodan aikana Johan Fredrik suorittautui merkittävän hyvin monesta taistelusta. 2.9.1789 kuningas Kustaa III löi hänet Miekkaritarikunnan ritariksi. Tämän jälkeen hän seurasi kuningasta Tukholmaan. Vuonna 1770 hän sai komennukseensa pataljoonan Porin rykmentistä. Pittimäen taistelussa (5.5.1790) Johan Fredrik suoritti tehtävänsä erinomaisesti, ja hänet ylennettiin kenraaliadjutantiksi ja armeijan everstiksi sekä koko Porin rykmentin komentajaksi. Haalttunsa hän sai myöskin kuuluvat virka-assunnot. Vuonna 1791 Marlowin ja Trochendorfin tilat Ruotsin Pommerissa lahjoitettiin Johan Fredrikille, ja hänestä tuli osaa pommerilaista aatelia.  

Kustaa III:n Murhan Jälkeen

Samana päivänä kun Kustaa III murhattiin, 16.3.1792 Johan Fredriki oli kutsuttu apensa, kreivi Ruuthin, kanssa illalliselle kuninkaan luo Hagan linnaan. Heti Kustaa III:n kuoleman jälkeen kuolleesta monarkista tehtiin kuolinnaamio, joka luovutettiin Johan Fredrikille. Kuolinnaamio vietiin Riilahteen, missä se laitettiin sarkofaagin päälle, joka oli tehty J.A. Ehrenströmin piirustuksien mukaan. Kenraaliadjutantin virassa ollut  Johan Fredrik nimitettiin Riddarholman vankilan komentajaksi toukokuun puoliväliin asti vuonna 1792. Häntä myös pyydettiin osallistumaan kuninkaan ruumiin kantamiseen Riddarholman kirkkoon 13.4.1792. 

Kustaa III:n kuolleessa kruununperijä ei vielä ollut täysi-ikäinen, joten Gustav Adolf Reuterholmin johtama holhoojahallitus asetettiin sijaushallitsijaksi. Gustav Mauritz Armfeltin sekä joukon muiden Kustaa III:n kannattajien mielestä tämä holhoojahallitus oli Kustaa III:n viimeisen tahdon vastainen, ja nämä alkoivat suunnitella  Reuterholmin hallituksen kaatamista apunaan Venäjä . Suunnitelmat paljastuivat kuitenkin ennen toteutusta. "Armfeltin juoneen" osallisuutensa vuoksi Johan Fredrik erotettiin virastaan 13.3.1794 ja käskettiin matkustaa maasta pois. Johan Fredrik matkusti Pommeriin, missä hän oli suunnitellut oleskelevansa appensa luona, ennen kun hän muuttaisi Sveitsiin vaimonsa kanssa. Johan Fredrik pidätettiin kuitenkin ja vietiin Tukholmaan Kungshuseniin Riddarholmenin saarella ja kutsuttiin hovioikeuteen kuulusteluun. Korkein tuomioistuin tuomitsi hänet "elämän, kunnian, omaisuuksien sekä aatelisten oikeuksien menettämiseen" 22.9.1794. Rangaistusta päätetiin kuitenkin jo seuraavana päivänä lievittää elinkautiseen vankeusrangaistukseen Karlstenin linnoituksessa. Samassa vankilassa istui myöskin J.A. Ehrenstöm, joka Johan Fredrikin tapaan oli joutunut vankeuteen "Armfeltin juonen" osallisuudensa vuoksi.  16 ja 17.9.1795 välisenä yöna nämä kaksi yrittivät yhdessä paeta linnoituksesta, mutta jäivät kiinni, koska palvelija Zetterström oli ilmiantanut heidät. 

Kustaa IV Aadolfin tultua täysi-ikäiseksi aa hän oli astunut valtaan 1.11.1796,  oli yksi hänen ensimmäisistä tomeenpiteistä vapauttaa Johan Fredrik vankeudesta. Hän oli jo saman kuun loppupuolella vapaa mies. Hänet palkattiin uudelleen  kenraaliadjutantiksi ja armeijan everstiksi, ja sai taas Porin rykmentin komentajuuden, ja samalla myös virka-asuntonsa. Hän yritti vapautuksensa jälkeen saada takaisin Pommerissa vuonna 1794 riistetyt tilat, siinä onnistumatta.

​​

Vuonna 1801 Johan Fredrik nimitettiin sijaiskomentajaksi Suomeen kenraalimajurin kreivi Mauritz Klingsporin poissaolon ajaksi. 1803 kenraalimajuri af Klercker kutsui Johan Fredrikin Suomen sotaneuvostoon. Suomen sodan (1808-09) syttyessä hänet komennettiin kenraaliluutnantti af Klerckerin tehtävään ja nimitettiin 1.2.1808 komentajaksi Läntisen Kenttäarmeijan 2. Armeijakuntaan, mutta vaihdettiin pois jo helmikuun puolivälissä. Hänet oli silloin ylennetty kenraalimajuriksi ja näärätty ylipäällikkö Klingsporin lähimmäksi avustajaksi. Johan Fredrik nimitettiin myös sen sotaoikeuden puheenjohtajaksi jonka oli määrä käsitellä syyte C.O. Cronstedtiä ja muita Suomenlinnan antautumisesta osavastuullisia vastaan, mutta luopui tiettävästi tästä tehtävästä jo ennen oikeuden ensimmäsitä kokousta syyskuun lopussa vuonna 1808.

Kun Klingspor oli sopinut aselevosta Venäjän armeijan ylipäällikön kanssa 29.9.1808 Johan Fredrikille annettiin tehtäväksi matkustaa Ahvenanmaalle kuninkaan luo ilmoittamaan tälle tapahtuneesta. 15.10.1808 kuningas Kustaa IV Aadolf korotti kenraalimajuri Johan Fredrik Aminoffin kolmen poikansa kanssa vapaaherralliseen säätyyn siten että vapaaherrallinen arvo siirtyisi sukupolvi toistensa jälkeen ainoastaan poikien vanhimmille pojille. Vapaaherrallista sukuhaaraa ei koskaan ehditty introdusoita Ruotsin Ritarihuoneelle.  

 

Suomi Luovutetaan Venäjälle

Aselepo ei tarkoittanut rauhaa.  Johan Fredrik nimitettiin salaisen vuoden 1809 sotaretken sotavalmistelukomitean jäseneksi. Kun Ruotsi loppujen lopuksi joutui antautumaan, ja Suomi luovuttiin Venäjälle, Johan Fredrik jätti Ruotsin armeijan. Johan Fredrik toimi 21.12.1809 Pietariin saapuneen upseerilähetystön johtajana. Se ajoi suomalaisen armeijan ehdotusta keisari Alexanteri I:lle. Keisari hyväksyi lähetystön anomukset. Noin kaksi vuotta myöhemmin, 6.11.1811, hänet nimitettiin Suomen asian komitean jäseneksi Pietarissa. Elokuun lopussa vuonna 1814 hänestä tuli kyseisen komitean puheenjohtaja, mutta hän luopui sekä komitean jäsenyydestä että puheenjohtajuudesta jo syyskuun puolivälissä.  

Keisarillisen käskyn 18.3.1812 mukaan Johan Fredrik lapsineen sekä jälkeläisineen vastaanottivat vapaaherrallisen arvon, ja tällä kertaa esikoisoukeus ei rajannut periytymistä. Vapaaherran arvo suotiin näin vapaaherrallisen arvon saaneen sukuhaaran kaikille jäsenille. Aatelinen suku Aminoff immatrikuloitiin 5.2.1818 Suomen Ritarihuoneelle numerolla 36. Samana vuonna 17.9. Johan Fredrik Aminoff jälkeläisineen introdusointiin vapaaherralliseksi suvuksi numerolla 25. Kreivilliseen arvoon hänet korotettiin 12.9.1819, rajattuna esikoisoikeuden mukaan. Introduktio tapahtui 6.11.1821, jolloin kreivillinen suku numero 5, Aminoff vahvistettiin. Vuonna 1738 keisari määräsi tämän lisäksi, että siinä tapauksessa, että Johan Fredrikin vanhin poika kuolisi ilman rintaperillisiä, kreivillinen arvo siirtyisi toiseksi vanhimmalle pojalle, ja jos hänkin kuolisi ilman rintaperillisiä krevillinen arvo siirtyisi sitten hänen kolmannelle pojalle. Näin kävikin, sillä Johan Fredrikin kaksi vanhinta poikaa kuolivat molemmat ilman perillisiä.

Johan Fredrik toimi Åbo Akademian varakanslerina vuodesta 1821-1827. Hän toimi myös puheenjohtajana toimikunnassa, joka tarkasteli akateemista lainsäädäntöä. Vuonna 1826 hän toimi sen lähetystön puheenjohtajana, jonka Suomen Säädyt lähettivät Pietariin onnittelemaan keisari Nikolai I:stä tämän noustua valtaistuimelle. Johan Fredrikin täyttäessä 80 vuotta 26.1.1836 Porin rykmentin veteraanit kävivät onnitelemassa häntä kunniakäynnillä Riilahdessa. Johan Fredrikin isä oli pantannut säterin vuonna 1744, Johan Fredrik oli lunastanut tilan itselleen vuonna 1798. Siellä Johan Fredrik kuoli 86-vuotiaana 30.3.1842. 

 

bottom of page